Oppilaat matkustivat pienissä ryhmissä Merschstraße-, Oststraße- ja Wilhelmstraße-kaduille suurella ilolla ja luonnollisella otteella. Juutalaisperheiden kompastuskivet puhdistettiin ja jynssäytettiin sienillä ja harjoilla. Oppilaat eivät ainoastaan puhdistaneet kiviä, vaan myös pitivät elossa muistoa juutalaisten naisten, miesten ja lasten karkotusten ja murhien aiheuttamista kärsimyksistä. Taiteilija Gunter Demnigin tekemistä kompastuskivistä on näin tullut oppilaillemme osa "elävää historiaa", sillä niistä on tullut olennainen osa heidän jokapäiväistä kouluelämäänsä. Kompastuskivet saavat kompastumaan historiamme kauheisiin tapahtumiin, ja niistä on tullut kärsimyksen ja arvostuksen symboli.
